31.5.2004 Ost Deutschland

Tanaan paasin tutustumaan tulevaan tyopaikkaani "Mongolian University of Science and Technology: Power Engineering School". Aamupaivan ajan minua johdatettiin pitkin rapistuvan koulun kaytavia ja kerroksia tapaamaan kaikenlaisia paallikoita, joista IAESTE vaihto-ohjelman koordinaattoria lukuunottamatta kukaan ei puhunut englantia kuin pari sanaa.

IAESTEn toimistossa samaan aikaan kanssani oli toinenkin harjoittelija David saksasta. Han oli vasta tanaan saapunut maahan ja tyoskentelee Civil Engineering osastolla. Meita on kuulemma viela joku kolmaskin, joka tyoskentelee pankissa, eika siksi ollut samassa tapaamisessa. Valitettavasti en ehtinyt edes Davidin yhteystietoja ottaa, kun jo piti taas juosta seuraavaa pomoa tapaamaan.

Baagii, jonka tapasin jo lauantaina on ilmeisesti tyonohjaajani. Han laati minulle taksi viikoksi aikataulun, jonka mukaan minun pitaa tyoskennella perati kolme tuntia maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ja loppuviikko on vapaata. Ensimmainen tehtavani oli opetella kayttamaan ja ohjelmoimaan jokseenkin antiikkista z80 mikrokontrollerin ymparille rakennettua demokonetta. Selkohomma, tuleepahan kaytannon kautta kerrattua tietokoneen arkkitehtuurin opit. Kun yritin selvittaa, mika olisi pidemman tahtaimen paamaarani harjoittelujaksolla menivat kysymykseni Baagiin ymmartamyksen yli ja korkealta. Han lupasi hankkia huomiseksi tulkin paikalle.

Minulla on kuitenkin nyt oma tyopiste ja tietokone kaytossa ja koulun kanttiinista saa halpaa lampaanlihaa sen kaikissa eri olomuodoissa, joten eikohan tama tasta. Naapuripoydan herra, jonka nimi on yhta kasittamaton, kuin kaikilla muillakin mongolialaisilla oli aikanaan opiskellut Ita-Saksassa. Hanen kanssaan keskustelin pitkat patkat saksaksi. Oli hauska huomata, etta oma valttava saksankielentaitoni oli avuksi Mongoliassa. Se oli melkein yhtayllattavaa, kuin sekin, etta paikallisessa supermarketissa myydaan Valion Viola sulatejuustoa.

Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, kesäkuuta 01, 2004 klo: 5:13 ap.