27.5.2004 Pakkomielle Baikalille

Onhan se nahtava; maailman vanhin, syvin ja ehka laajin jarvi, jonka vesi on kylmaa, mutta juoma- ja uimakelpoista ja sanotaan omaavan parantavia vaikutuksia ja pidentavan ikaa.

Aamulla kavin viemassa rinkansailytykseen ja ostamassa liput Mongolian junaan. Hieman epatietoisena siita, lahteeko bussi Baikalin rannalle yhdeksalta (opaskirja vaittaa) vai puolikymmenelta (hotellin emanta vaittaa) paatin ottaa varmanpaalle ja menna yhdeksaksi asemalle. Tapani mukaan myohastyin hieman saavuin bussiasemalle 9.15. Puolikymmenen bussia ei kuulunut, joten otaksuin hotellin tadin erehtyneen.

Seuraava bussi lahtee 14.30. No eipa siina sitten mitaan, suhasin toiselle puolelle kaupunkia kantosiipialusten terminaaliin, josta lahtee paivittain useita vuoroja Baikalille. Terminaalissa minulle kommunikoitiin venajaksi, seka kalenterista osoittamalla, etta alukset alkavat kulkea vasta 29.5 eli ylihuomenna. Minibussilla takaisin linja-autoasemalle kyselemaan, etta onko sielta Baikalilta tulossa takaisin busseja niin, etta ehtisin viela junaan. Tassa vaiheessa alkoivat jo uimahousut hiostaa jalassa. Jos kielimuurin vain vaivoin ylittavasta selvityksesta jotain ymmarsin, niin ehtisin olla ruhtinaalliset puoli tuntia perilla. Baikalin nakeminen alkoi vaikuttaa epatodennakoiselta.

Toki viereen tuuppasi taksikuski tarjoamaan kyytia Baikalille vain 800 ruplaa suuntaansa, kun bussi maksaisi 57. Loppujenlopuksi sain tingittya edestakaisen kyydin 1000:lla ruplalla. No onhan se nahtava ja aina voin lohduttautua silla, etta ainakin yksi paikallinen taksikuski saa ostettua lopoa ladaansa.

Rahat meni, mutta ei kaduta yhtaan. Ensin kiipesin itseni hikeen nakoalapaikalle ja sitten kavin virkistaytymassa ja hankkimassa 20 vuotta elinaikaa uimalla pirun kylmassa jarvessa. Tosin voi olla, ettei 20 vuoden taika toimi, koska vasta liian myohaan sain kuulla, etta jarvea pitaisi ensin tervehtia uhraamalla sille vodkaa.

Vastapainona taksitorsailylle soin halpoja, mutta taivaallisen hyvia pelmeneja Cafe Blinnayassa. Ehdin junaan ajoissa ja ja talla kertaa minulla on toisen luokan cupe hytti, jonka jaan englantilaisen pariskunnan Katie ja Rich, seka kanadalaisen Brianin kanssa. Pakotettu puheselibaatti on nyt sitten toistaiseksi loppu.

Lähettänyt Antti Poikola : maanantaina, toukokuuta 31, 2004 klo: 4:25 ap.