26.5.2004 Toinen paiva Siperiassa

Tama paiva on ollut hyvin poikkeava eilisesta. Ensinnakin saa on ollut huomattavan kylma ja tuulinen verrattuna eiliseen lahes helteeseen, jopa kashmir-lapasille tuli kayttoa. Myoskin kasitykseni sympaattisesta kylakaupungista hieman muuttui, kun paatin tehda retken minibussilla viisi kilometria ylavirtaan Angara-joen padolle ja kavella sielta joen vartta takaisin keskustaan. Matkanvarren nakymat olivat taydellista neuvosto-melankoliaa, koyhyytta ja ankeutta. Ne jotka asuvat hirsimokeissaan mutapolkujen varrella ovat viela onnellisessa asemassa naiden kaupunginosien asukkaisiin nahden. Ajatus siita, etta taalla on talvisin useiden kuukausien ajan kymmenia asteita pakkasta teki nakymasta viela moninverroin ankeamman, kuin mikaan aikaisemmin Kuubassa, Intiassa tai Meksikossa nakemani slummi tai koyhainkortteli.

Kohta viikon jatkunut pakotettu puheselibaatti alkaa tuottaa tulosta. Kun ei ole ketaan kenenka kanssa jauhaa paskaa, niin omat ajatukset saavat enemman tilaa. Eivat ne munkit, jotka pyrkivat meditoimalla nirvanaan ole suinkaan hakoteilla. Pieni erakoituminen tekee ihan hyvaa aina valilla ja joskus sita saattaa todella yllattya omista aivoituksistaan.

Huomio venajan junamatkailusta kiinnostuneille: on mahdollista ostaa lippu saman paivan junaan, ylihuomiseen junaan tai sita myohempaan junaan, mutta ei seuraavan paivan junaan! Nain siis ainakin valilla Irkutsk-Ulaanbaatar. Kaikkea sita oppii...

Lähettänyt Antti Poikola : torstaina, toukokuuta 27, 2004 klo: 10:58 ap.