23.5.2004 Juna III

Ilman paivakirjaa olisi kylla mahdotonta pitaa kirjaa paivista. Kaiken jarjen mukaan nyt on sunnuntai. Ural on jo jaanyt kauas taakse ja lahestymme hiljalleen Ita-Siperian ja Lansi-Siperian rajaa. Kummallisinta tassa kaikessa on, etta suhteellisesta yksitoikkoisuudesta huolimatta matkanteko ei ole lainkaan tylsaa. Junasta tajuaa paremmin kulkemasnsa valimatkan suuruuden ja pakollisen toimettomuuden voi kayttaa omien ajatustensa ajatteluun.

Tanaan sain toteutettua suunnitelmani kuvata videolle yhden kilometrin maisemia, siis sellaisen kilometrin, joita tallekin matkalle mahtuu reilut viisituhatta. Oivallinen paikka kuvaamiselle oli ravintolavaunun paassa auki oleva ovi (joo aiti, kylla siina oli kaide estamassa putoamisen Siperian suohon). Myohemmin eras mies yhteisen kielen puuttuessa demonstroi minulle kadesta pitaen, miksi oven edessa ei pitaisi seista. Han raahasi minut kasivarresta vieressa olevaan keittioon seisomaan kuumana hohkaavan puuhellan eteen, ilmeisesti olin estanyt viilentavan ilmavirran kulun keittioon.

Koko matkan ajan olen kohteliaasti yrittanyt tarjota kaikkea pienta syotavaa Vladimirille ja hanen tyttarelleen. Vihdoin tein lapimurron, kun tytto suostui ottamaan vastaantarjoamukseni. Ilmeesta paatellen Sisu-salmiakki ei tainnut olla erityisen hyvaa Ukrainalaiseen makuun! Myohemmin yolla tein kanssamatkustajani varmaan hulluksi nakertamalla himokkaasti hapankorppuja punkassani. Kiitos naista iloista Tarulle jonka lahjoittamasta suomi-paketista korput ja salmiakki olivat.

Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, toukokuuta 25, 2004 klo: 7:45 ap.