20.5.2004 Gruusialaista

Aloitin aamun sahaamalla edestakaisin sateessa ja rinkka selassa yhta katua etsimassa Kropotski Pereuloc katua, jolla sijaitsee Tarjan tyopaikka. Ilmeisesti venalaisia vaivaa sama tauti, kuin meksikolaisiakin, eli tieta kysyttaessa neuvotaan, vaikkei tiedettaisikaan. Vuoronperaan neuvoivat aina vastakkaiseen suuntaan milloin kolme, milloin viisi korttelia.

Lopulta loysin etsimani ja sain jatettya Rinkan Tarjan luvalla toimistoon turvaan. Aikaa etsiskelyyn kului kuitenkin sen verran, etta suunnitelmani kayda moikkaamassa Leninia meni myttyyn. No onpahan jotain nahtavaa seuraavallekin kerralle, silla Putinin kaskysta tuo kiistelty ruho makoilee punaisella torilla viela ainakin vuoteen 2012.

Hain passini Mongolian lahetystosta ja jannittyneena menin hotellillekysymaan, voisiko viisumini viela rekisteroida, vaikka kolmen vuorokauden maaraaika olikin jo kulunut umpeen. Edellisen paivan huoneenvaihtorumbaan nahden homma hoitui yllattavan kivuttomasti. Sain pienet nuhtelut, seka maasta paasya helpottavan leiman maahantulolomakkeen kaantopuolelle.

Epamiellyttava huomio, jonka tein tanaan oli, ettei tilillani ollut enaa katetta edes parintuhannen ruplan nostoon, taytynee anoa opintolainaa taas.

Kavin shoppailemassa matkaevaita Stockmannilta ja illalla syomaan Tarjan kutsumana kaupungin parhaaseen Gruusialaiseen. Kyseiseen ravintolaan pitaa kuulemma varata poyta viikkoa aikaisemmin (Gruusialaiselta mafialta ;) jos aikoo mahtua sisaan.

Lampimat kiitokset Tarjalle, Jarkille, Sirkalle ja Ristolle, jotka tarjosivat ruoat ja saattoivat minut hyvin syotettyna siuperianjunalle. Junamatkasta alkaakin kokonaan uusi etappi reissullani.

Lähettänyt Antti Poikola : torstaina, toukokuuta 20, 2004 klo: 2:49 ip.