21.5.2004 Juna

Kello 00:35 juna starttaa ja vaunun kyljessa lukee Amur.

Junasta voisi kirjoittaa sivutolkulla tai olla kirjoittamatta, silla eihan taalla mitaan tapahdu, mutta kokonaisuus on silti elamys. Jouduin puolivahingossa taas samanlaiseen kolmannenluokan paikkaan, kuin Pietari-Moskova valillakin, silla Valentina, joka kavi ostamassa minulle lipun oli paatellyt, etta toisen luokan cupe-lippu olisi liian kallis.

Loositovereina minulla on tupakkayskasta karsiva mutta sympaattinen Vladimir ja hanen tyttarensa, jotka ovat Krimilta kotoisin ja matkalla Amuriin, seka alapedilla nuori Sergey, joka on ilmeinen latkafanaatikko ja ilman yhteista kielta jo alkoi keskustelun Prahan MM-kisoista, kun kuuli etta olen suomalainen. Muuten tullaan kylla kaikkien kanssa hyvin juttuun, mutta kukaan heista ei puhu sanaakaan englantia ja oma venajantaitoni rajoittuu stadin slangiin.

Yllattavan nopeasti aika kuluu, vaikkei tee muuta, kuin lueskelee, hikoilee, nukkuu ja kay satunnaisesti samovaarilla hakemassa vetta pussikeiton paalle. Maisemat ovat samanlaista pusikkoa, jota voisi olettaa nakevansa junan ikkunasta suomessakin, mutta joet ovat taalla mahtavampia ja kylat hyvin venalaisia.

Paivan ainoa keskustelu syntyi, kun hieman englantia osaava Maxim kyseli minulta kaikennakoista ja tulkkasi muidenkin kanssamatkustajien kysymyksia seka kommentteja. Etenkin naapuriloosin rouvashenkilo oli varsin utelias ja kysyi mm. voiko suomeen tulla toihin rikastumaan ja minka alan osaajille on eniten kysyntaa. Minua myos saaliteltiin, kun joudun matkustamaan taalla koyhan kansan keskella, vaikka omasta tahdostanihan mina.

Uralillekin on viela matkaa... tata kirjoittaessani juna seisoo Glazovin asemalla 1165 kilometria Moskovasta ja matkaa on tehty vajaa vuorokausi, Pervouralissa oleva Aasian ja Euroopan rajapyykki on 1777 kilometrin kohdalla ja maaranpaani Irkutsk 5185 kilometrin kohdalla.

Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, toukokuuta 25, 2004 klo: 7:17 ap.