25.5.2004 Irkutsk

Kuka sanoi, etta Siperiassa olisi kylma? Kavellessani musta paita paalla Ul. Leninaa pitkin kohti Ul. Karla Marxan risteysta hikoilin oikein kunnolla. Tosin pakko myontaa, etta aamukahdeksalta, kun kavin ostamassa aamiaistarvikkeita tilanne oli toinen ja kylma Siperian tuuli oli aistittavissa.

Aamiaisen jalkeen menin takaisin nukkumaan ja herasin uudelleen vasta varttia vaille kahdeksan Moskovan aikaa! Ilmeisesti aikaero vaikuttaa, vaikkei siirtyma ollutkaan niin nopea, kuin lennettaessa.

Ensivaikutelmani Irkutskista on, etta se on sympaattinen ja ransistynyt kaupungiksi kasvanut kyla, jonka rakennuksista monet ovat edelleen ikivanhoja hirsitaloja koristeellisine ikkunanpielineen ja kaduista vain osa paallystettyja.

Tanaan on ilmeisesti koulujen paattymispaiva tai jokin vastaava, koska koko kaupunki on taynna juhlapukeutunutta nuorisoa pitamassa hauskaa ja juopottelemassa, lisaksi osalla on jonkinnakoiset kunnianauhat paalla.

Kavin shoppaamassa itselleni verkkarihousut ja laitoin kaytannossa kaikki muut vaatteet pesuun hotellissa. Hotelin tatihan sai siita sitten hirvean satkyn, kun menin kayttamaan pesukonetta ilman lupaa. Eilinen vastaanottohenkilo puhui sentaan vahan saksaa, mutta tama nainen pisti tulemaan kahdensadan sanan minuuuttivauhdilla venajaa. Viisikymmenta ruplaa rauhoitti kuitenkin tatosen ja sain pyykkini pestya. Ihan oikeasti luulin, etta sita pesukonetta saisi kayttaa, kun se kerran oli yleisotiloissa.

Lähettänyt Antti Poikola : keskiviikkona, toukokuuta 26, 2004 klo: 11:41 ap.