24.5.2004 Juna IV

Valitettavasti ylitimme Yenisei-joen, kun oli jo pimeaa :( Yon aikana maisemat ovat muuttuneet tasaisesta suomaisemasta kumpuilevaksi metsaksi ja samalla paljon kauniimmaksi. Ensimmaisen kerran kun raotin silmiani nain idyllisen hirsikylan kylpevan auringonnousussa. Niin idelliselta, kuin se junanikkunasta nayttaa, niin en voi olla ajattelematta, millaista elama on naissa kylissa, kun puolet vuodesta on 30 astetta pakkasta. Ja etaisyyksien puolesta suomen haja-asutusalueet ovat naihin kyliin verrattuna urbaaneja lahioita.

Mantyjen ja koivujen lisaksi taalla nayttaa olevan paljon lehtikuusia. Huomionarvoinen asia, koska en ole tainnut niita luonnonvaraisena ainakaan nain paljoa aiemmin nahdakaan.

Vahan ennen saapumista Irkutskiin alapedin tatiparvi (nuori tytto oli vain yhden paivan alakerran nappurina) kavi uteliaaksi ja sanakirjan avustuksella he onnistuivat puolessa tunnissa selvittamaan minun maaranpaan, ammatin, ian ja siviilisaadyn. Lahjoitin loput evaani Vladimirille ja kankaisen suomenlipun hanen tyttarelleen.

Irkutskiin paastyani harhailin Angarsk-joen syrjaisemmalla puolella etsimassa opaskirjan suosittelemaa 'American house' majataloa. Totesin taman kaupungin olevan koirien valtakuntaa. Jokaisella syrjaisella mutakadulla juoksenteli toinen toistaan sekarotuisempia koiria ja jokaisen hirsimokin pihassa haukkui joku. Toinen silmiinpistava seikka katunakymassa oli, etta maanantai-iltana kahdeksan aikaan valehtelematta joka-toisella vastaantulevalla miehella oli pullo kourassa.

Etsimani 'American house' oli suljettu, joten hankkiuduin keskustaan Agat-hotelliin (15$/yo). Nautin suihkusta, totesin, ettei kannykalle ole kenttaa tarjolla ja menen nukkumaan.

Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, toukokuuta 25, 2004 klo: 7:59 ap.