30.5.2004 Ulan Bator Boy

Saa on taalla kuumakylmakuumakylmakuuma. Eilen puhalsi pohjoistuuli ja satoi rakeita, joten tanaan varauduin ja laitoin villasukat, kaksi paitaa ja takin paalleni, kun laksin kaupungille. Saa oli tyyni, aurinko paistoi, kuljin t-paidassa, villasukat hiersivat jaloissa ja naamakin taisi saada vahan varia.

Hankkimani englanninkielisen The UB Post sanomalehden urheiluotsikko: "Mongolian women dominate Asian Wrestling Championships", pankaapa nimi Ts. Enkhjargal muistiin, hanesta saatetaan kuulla viela. Ainakin tiedan, mita mina ja mahdollisesti tekin taman luettuanne seurraate Ateenan olympialaisissa.

Kavelin Brianin kanssa ympari kaupunkia kilometritolkulla observoiden paikallista elamanmenoa. Mongolialaiset nayttavat melkolailla kiinalaisilta (sita ei ehka kannata sanoa heille itselleen) silla erotuksella, etta heilla on selvasti pystyt poskipaat ja keskimaarin pyoreammat kasvot. Itsellenikin varmaan tulee pystyt poskipaat auringossa siristelysta ja pyoreat kasvot paikallisesta kokoliharuokavaliosta. Palaan tahan vertailuun ehka kun paasen kiinaan asti. Niille vaaraleuoille, jotka ovat epailleet minun hankkivan mongolialaisen tyttoystavan tiedoksi, etta kylla nama hymyilevat vinosilmat ovat varsin viehattavia, mutta suosin suomalaista.

Kylla tunnen oloni ihan kotoisaksi taalla ja uskon viihtyvani, pitaa vain oppia muutama sana kielta ja tottua siihen, etta alituisesti on jostain suunnasta joku utelias vino silmapari seuraamassa toimintaani.

Lähettänyt Antti Poikola : maanantaina, toukokuuta 31, 2004 klo: 8:28 ap.