7.8.2004 Kiinanmuuri
Muhkeiden kolmen tunnin younien jalkeen suuntasin hostellille, josta lahti bussikuljetus yhdelle vahemman tunnetulle muurinosalle nimelta Jinshanling. Tarkoitus olisi kavella kymmenkunta kilometria muuria pitkin toiselle muurinosalle nimelta Simatai.
Tottahan toki halvan hostellin asukkaat poimittiin kyytiin ensimmaisina (klo 7.30), jonka jalkeen bussi kiersi ainakin viisi muuta hotellia ennen, kuin suuntasimme kohti pohjoista. Kun viela pekingilaisten viikonlopputuristien ruuhka jumitti matkanteon pariksi tunniksi, niin olimme perilla kohteessa vasta kahden aikaan iltapaivalla.
Jinshanling oli todellakin yllattavan hiljainen paikka. Muutama bussillinen turisteja levittaytyi kiipeilykunnon mukaan nopeasti pitkin muuria niin, etta valilla sai kavella pitkia patkia ylhaisessa yksinaisyydessa mahtavia maisemia ja yhta maailman seitsemasta ihmeesta ihastellen.
Muuri oli todellakin kerrassaan vaikuttava, ja vaikka jouduimmekin maksamaan sisaanpaasymaksun kahdesti kahdelle "eri" muurin osalle, niin reissu oli enemman kuin hintansa vaarti. Itse kavelin mieluiten yksin ja observoin sivusta, kuinka helle ja raskaat nousut aiheuttivat eripuraa ja toraa perhematkalaisille.
Fyysisesti neljan tunnin muurimarssi oli melkoinen urheilusuoritus etenkin tyhjalla vatsalla. Nousut olivat valilla niin jyrkkia, etta heikompaa huimaa ja puolessa matkassa sananmukaisesti puristin paidastani muutaman desin hikea. Akkiseltaan vaikuttaisi, ettei kukaan hyokkaaja olisi edes taistelukuntoinen enaa saavuttaessaan vuorenhuippuja mukailevan muurin.
Noin 100 metria ennen Simatain uloskayntia muurilta on pieni joki, jonka ylittavan sillan kaytosta kiinalaiseen tapaan peritaan erikseen 5 yuanin maksu. Olin niin itsepaisella tuulella, etta en suostunut maksamaan, vaan tein noin puolenkilometrin ylimaaraisen kalliokiipeilylenkin kiertaakseni sillan. Itsepaisyys kostautui siten, etta minulle ei enaa jaanyt aikaa syoda Simatailla ennen bussin lahtoa.
Kun olimme takaisin Pekingissa puolikymmenelta illalla menin nauttimaan yhdistetyn aamiaisen, lounaan ja illallisen PizzaHut:tiin. Unen tuloa ei tarvitse varmaankaan kauaa odotella.
Lähettänyt Antti Poikola : keskiviikkona, elokuuta 11, 2004 klo: 2:24 ip.