28.7.2004 Terve kuin pukki

Se on poissa! Vatsaan ei enää satu ja olo on keveä.

Ennen töihin menoa ehdin käydä netissä etsimässä paikallisen punaisen ristin
yhteystiedot.Olen päättänyt lahjoittaa 20 000 T. punaiselle ristille omana pienenä panoksenani hädänalaisten auttamiseksi täällä. Periaatteessa en koskaan anna mitään suoraan kerjäläisille ja katulapsille, joita täällä näkee päivittäin, koska se olisi
uskoakseni varmin tapa pitää heidät kerjäläisinä.

Töissä sain kaikki hommat loppuun niin, että huomenna minun ei tarvitse muuta,
kuin hakea työtodistukseni. Aloitin irtautumisriittini Mongoliasta myymällä Lonely Planettini “Scrolls” kirjakaupassa. Myin kirjan suoraan yhdelle saksalaispariskunnalle, joka oli polkupyörämatkalla täällä. Kauppias avuliaasti
suostui jopa rikkomaan meille vaihtorahaa, vaikka hänelläolisi ollut itselläänkin sama kirja myynnissä 3000 T. kalliimmalla.

Seuraava lähtörituaali oli kehittää muistoksi tänne jääville kavereille
kullekin yksi heistä ottamani valokuva. Kuvapalvelu oli niin positiivinen yllätys hinnan nopeuden ja laadun suhteen, että päätin palata vielä ennen lähtöäni kehittämään kaikki Mongolian kuvat paperille.

Lähettänyt Antti Poikola : perjantaina, elokuuta 06, 2004 klo: 9:17 ap.