24.7.2004 Kemeli-kameli Auts!

Heräsin tekstiviestiin, jossa David ilmoitti, että bussikyyti on järjestetty ja Lähtö Tereljiin telttailemaan kello kaksi. Olo oli sanoinkuvaamattomman hutera, mutta urheasti pakkasin tavarat ja kävin ostamassa eväitä. Matka, joka ei ole pitkä, mutta kuitenkin normaalin mongolistandardin mukaisesti kuoppainen hirvitti tässä olotilassa jo etukäteen, eikä osoittanut pelkojani turhiksi. Ensimmäiseen puoleen tuntiin en tohtinut edes puhua, kun pelkäsin suusta tulevan jotain muuta, jos sen avaa.

Pikkuhiljaa oloni kuitenkin tasaantui ja kun pysähdyimme katsomaan turistikameleita olin jo niin voimissani, että uskaltauduin pienelle kameliratsastukselle. Täytyy sanoa, että veikeitä elukoita nuo kamelit. Selässä ollessa tuntuu, että ne ovat ainakin tuplasti mongolialaisen hevosen korkuisia. Siinä sitä sitten mennä viipotettiin kyttyrät vinossa. Ennen tätä päivää en olisi varmaankaan osannut vastata kysymykseen siitä, miten kameli ääntelee (Auts Auts!).

Illalla vatsakipu vain paheni, joten aloin epäillä, että mahdollisesti kysymyksessä on sittenkin joku muu, kuin vain itseaiheutettu synttärikrapula. Illan huippu mahtoi sitten olla, kun kyyristelin jossain metsässä riittävän kaukana leiristä ja odottelin, josko oksu tulisi. Ja tulihan se.

Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, elokuuta 03, 2004 klo: 11:34 ap.