22.7.2004 Heinäkuun 22. armon vuonna 1979 syntyi Helsingissä poikalapsi...

Ei helvetti, tosi noloa, hävettää. Liekö aivot sulaneet auringossa tai Alzheimer iskenyt liiasta lampaan syönnistä. Tänään maahan saapui uusi harkkari Sveitsistä ja puhelimitse sovin, että tapaan hanet illalla keskustassa ja esittelen muille, mutta unohdin tyystin koko homman. Voin vain kuvitella, kuinka tylyä on saapua vieraaseen maahan, kun heti ensimmäinen ihminen, jonka kanssa sovit tapaamisen tekee oharit. Minulla ei ole edes kaverin yhteystietoja, joten en edes voi pahoitella törkeätä lahopäisyyttäni.

Kävin valokuvauttamassa itseni kaiken maailman viisumeita varten. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdelläiskulla ja ottaa oikein ylisiistin kuvan (saksalaiset normit täyttävän) itsestäni, jonka voisin laittaa CV:hen. Tarkoitusta varten ostin paidan ja krakan ja muutenkin panostin kuvaan mm. trimmaamalla partani ja pulisonkini isoilla keittiösaksilla ja harjaamalla hiukseni hammasharjalla. Valokuvaamossa huomasin paitainvestointini turhaksi, sillä herra ennen minua kuvautti itsensä t-paidassa ja valitsi sitten tietokoneelta mieleisensä puvun, joka liimattiin kuvaan päälle PhotoShopilla, kätevää. Valitettavasti oma kuvani oli kuitenkin kaikkea muuta, kuin tyydyttävä.

Siihen aikaan, kuin minun olisi pitänyt olla Sukhbaatarin patsaalla tapaamassa sveitsiläistä istuin sadan metrin päässä Dave´s Place:ssa, jossa alkoi juuri torstaivisailu. Tämän viikon visailun oli valmistellut jenkkiheppuli, joka on golffannut läpi mongolian!

Tänään tosiaan on myös kahdeskymmenesviides syntymäpäiväni, jonka kunniaksi visailutiimimme nimettiin Jogi´s Birthdayksi. Muistelemalla edellisia synttäreitäni täytyy sanoa, että kohtuullisen tehokkaasti olen onnistunut välttämään suomen kesät, sillä edellisen kerran vietin syntymäpäiviäni suomessa, kun täytin 21.

Lähettänyt Antti Poikola : perjantaina, heinäkuuta 23, 2004 klo: 9:23 ap.