12.7.2004 Dramatiikkaa laukkakilpailuissa

Kaksikymmenta metria ennen maalia yksi hevosista kaatuu yllattaen ja pieni ratsastaja putoaa sen selasta. Muutamassa sekunnissa ensiapujoukot ovat paikalla elvyttamassa ratsua. Uupinutta hevosta yritetaan saada jalkeille potkimalla ja nostamalla, hanen paalleen kaadetaan vetta, mutta mikaan ei auta. Hevospolo on juoksunsa juossut ja hanen sydamensa pysahtyy. Viela viimeinen yritys saada sydan uudelleen sykkimaan pumppaamalla, mutta turhaan. Kuolleen hevosen raajat jaavat sojottamaan jaykistyneina. Melkein tunsin ymmartavani mongoliaa, kun kuuntelin jarkyttyneen yleison hiljaisia osaaottavia kommentteja. Todella dramaattinen paatos perinteiselle ratsastuskilpailulle.

Naadamin aikaan maan parhaat hevoset kilpailevat eri ikaluokissa. Kuollut hevonen oli nelivuotias, joidenka sarjassa juostava matka on 32 km. Kilpailun oli tarkoitus alkaa aamun viileydessa kello seitseman, mutta lahto oli yli kaksi tuntia myohassa, minka takia useat ratsut olivat maaliin tultaessa niin lakahtyneita, etta ratsastajat joutuivat raahaamaan niita perassaan suitsista. Kaikki ratsastajat ovat nuoria vain 7-11 vuotiata tyttoja ja poikia. Englantilainen Beatrice, joka opiskelee hevosfysioterapeutiksi epaili, ettei niin nuoret ratsastajat tunne hevosiaan riittavan hyvin, eivatka siksi osaa lopetaa ajoissa, vaan sanan mukaisesti piiskaavat ratsunsa hengilta.

Kilpailun surullisesta lopusta, vain tunnin mittaisiksi jaaneista younista ja piinaavasta kohmelosta huolimatta kannatti tulla katsomaan. Ikina en ole yhden paivan aikana nahnyt nain paljoa hevosia. Pelkastaan kilpailuun osallistui yli kolme sataa ratsua ja lisaksi iso osa yleisosta saapui paikalle ratsain.

Kun paasimme viimein paluuruuhkassa vietettyjen tuntien jalkeen takaisin keskustaan kavimme syomassa (nukahdin ravintolan sohvalle), jonka jalkeen minulla ei ollut voimia enaa mihinkaan ja jatin suosiolla painifinaalit stadionilla valiin.

Lähettänyt Antti Poikola : keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2004 klo: 8:42 ap.