3.7.2004 Varaaiti huolehtii

Kirjoitettuani viikon paivakirjatekstit puhtaaksi internet-kahvilassa takkuisesti toimineet yhteydet kaatuivat lopullisesti, enka saa puolentoista tunnin nakuttelun tulosta ulos koneelta. Kahvilan tyontekija raukkaparka pelastyi, kun oikein naytin pahaa naamaa ja uhkasin olla maksamatta toimimattomista yhteyksista. Budhan inspiroimana sailytan malttini ja lahden hakemaan kotoa MP3-soitinta, johon vointallentaa valiaikaisesti tekstini.

Internetsahlailyn johdosta myohastyn tapaamisesta muiden harkkareiden kanssa. Olemmetanaan lahdossa telttailemaan ja patikoimaan Ulaanbaatarin laheiselle 'Tsetseegun Uul' vuorelle. Laahto viivastyy muutenkin, mutta loppujen lopuksi, kun teltat on ostettu,paivallinen nautittu ja tilataksi hankittu paasemme matkaan. Jostain syysta IAESTE-koordinaattori Sarantuya tuppautui vakisin mukaan, kun Jan vain soittihanelle ilmoittaakseen matkasuunnitelmistamme. Tilataksin kanssa pyorimme viela puolisen tuntia etsimassa vararengasta mukaan otettavaksi ennen, kuin suuntaamme vihdoin Manzhir Khiid luostaria kohti.

Ehdimme juuri ja juuri ennen pimean tuloa luonnonsuojelualueen portille, jonka ulkopuolella meidan on tarkoitus yopya. Alkuperaisen suunnitelman mukaan meidan olitarkoitus seuraavana paivana kavella luostarille ja jatkaa siita noin 15 km. luonnonsuojelualueen halki takaisin Ulaanbaatariin jalkaisin. Tassa vaiheessakuitenkin Sarantuyan taka-ajatukset paljastuvat ja han torpedoi matkasuunnitelmamme jarjestamalla meille vakisin paluukyydin minibussilla laheisesta Zuunmodin kaupungista. Han on ollut ylisuojelevainen muutenkin, mutta tamankertaiset varoitukset metsissa asuvista villipedoista ja kodittomista olivat kaiken huippu. Kirosin mielessani, etta pitikin edes paljastaa suunnitelmamme hanelle.

Lähettänyt Antti Poikola : sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2004 klo: 10:49 ap.