26.6.2004 Erdene Zoo
Aamiaisella sain kuulla, etta tyypillinen puoli-polvi-istuma-asentoni, jonka aitini on ristinyt bantuasennoksi on myos tyypillinen mongolialaisten paimentolaisten istuma-asento, ehkapa suonissani virtaa tippa nomadiverta. Purettuamme leirin kavimme katsastamassa sen, mita Mongolian suurimmasta luostarista (Budhalaisesta) Erdene Zoosta on Stalinin jaljilta pystyssa. Lahes englantia puhuva opas onnistui valottamaan taan muutamia asioita lisaa Budhalaisuudesta, kenties taman reissun jalkeen minulla on jo jonkinlainen kokonaiskasitys tasta maailman uskonnosta. Luostarin toimkinnallisessa osassa munkeilla oli meneillaan rukousseremonia, joka oli avoin myos turisteille.Uskonnollinen harmonissus oli kylla kaukana tasta touhusta, kun parisenkymmenta eri ikaista munkkia hoki tantrojaan ja valilla rummutteli ja puhalteli torviinsa turistien kiertaessa salia myotapaivaan. Pienta maksua vastaan olisi saanut ostaa munkeilta rukouksen tai pyhitettya vetta. Toisaalta kun katselee ymparille! en tuhotussa temppelissa ja ylipaataan koko maassa, niin ymmartaa sen, etta kai niiden munkkienkin on jostai saatava rahoitusta kulttuurinsa ja itsensa hengissa pitamiseksi.
Ennenkuin jatkoimme matkaa kohti geologien leiria teimme matkamuisto-ostoksia kilpikonnakiven luona ja ruokaostoksia konttimarketissa, jossa nimensa mukaisesti myytiin kaikenlaista tavaraa ja ruokaa konteista. Lahiseutujen paimentolaiset karauttivat konttimarkettiin hevosillaan tai moottoripyorillaan ostamaan jurttaansa uuttapaallyskangasta tai myymaan hevosenjouhistatehtya koytta ja muita kasityotuotteita.
Asfaltoitu 'pikatie' paattyi Kharkhoriin ja tasta eteenpain on luvassa vain mutkittelevia ja kuoppaisia ajouria. Missio, joka akkipaataan tuntui mahdottomalta on loytaa geologien leiri taalta loputtomilta aroilta ilman, etta tiedamme sen tarkkaa sijaintia. Muutama kysely paikallisilta kuitenkin riitti "Jossain joen varressa vuoren tuolla puolen" ja leiri loytyi yllattavan helposti. Kenttaleirilla oli toistasataa geologian opiskelijaa Ulaanbaatarista opettajineen, seka kaksi IAESTE-harjoittelijaa, jotka olivat viettaneet taalla jumalan selan takana jo kolme viikkoa kaivellen kivia ja syoden lammasta. Maisemat olivat todella kauniita ja etainen tasainen hirnahtelu, maakina ja jakin murahtelu rauhoittavaa, mutta kolmessa viikossa saattaisi kylla aika kayda pitkaksi. Lahdimme paluumatkalle jo samana iltana, jotta mongolialaiset ehtisivat aanestamaan huomisissa vaaleissa.
Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, heinäkuuta 03, 2004 klo: 9:25 ap.