21.6.2004 Heimoveljia ja -siskoja

Kysymys, joka minua on tanaan askarruttanut kuuluu: "Miksi kukaan kulkisi suomenlippu rinkassaan, ellei han olisi suomalainen?". Tanaan nimittain kadulla harppoi joku vaaleaihoinen turisti siniristilippu rinkassaan. Toki juoksin hanet kiinni vaihtaakseni muutaman sanan, mutta han ei ymmartanyt minua, vaan sanoi olevansa Ukrainasta ja jatkoi matkaansa. Kansallisen luonteemme tuntien minulle jai vahva epailys, etta han saattoi sittenkin olla suomalainen, joka vain halusi valttaa joutumasta turhaan keskusteluun.

Kerran aikaisemmin olen taalla tormannyt suomalaiseen. Laamamuseon matkamuistomyymalassa naisen aksentti kiinnitti huomioni ja vilaus kovin tutun nakoisesta ajokortista paljasti loput. Han oli tullut junalla Venajan halki ja oli jatkamassa matkaansa Kiinaan.

Myos viisumin rekisterointitoimistossa nain kaksi muuta suomen passia pinossa poydalla, mutta niiden omistajista ei minulla ole havaintoa. Eipa minulla nyt mikaan niin suuri halu tai tarve ole muita suomalaisia nahda, mutta jos kadulla joku kysyy, niin en mina nyt sentaan Ukrainalaiseksi tekeydy.

Lopuksi viela hatun nosto kaikille niille naisille, jotka muiden toiden ohella hoitavat nyrkkipyykkina perheen vaatehuollon. Pesin tanaan kaytannossa kaikki mukana olevat vaatteeni kasin ja jopas rupesi selkaa sarkemaan.

Lähettänyt Antti Poikola : torstaina, kesäkuuta 24, 2004 klo: 2:09 ip.