15.6.2004 Turvallisuusharjoitus

Mielestani Ulaanbaatar vaikuttaa rauhalliselta pikkukaupungilta jos liikennetta ei oteta laskuihin mukaan. Mongolialaiset ovat keskimaarin ystavallisia ja hymyilevia ja koen oloni taalla turvatuksi. Muutamalla sanalla sanoen, olen mina vaarallisemmissakin paikoissa ollut ja asustellut. Ristiriidassa oman nakemykseni kanssa on kuitenkin se, etta kaikki paikalliset kilvan varoittelevat siita, etta pimealla ei saisi missaan nimessa liikkua yksin ulkona, koska siella on pahoja ihmisia.

Ulkomaalaiset varmasti herattavat huomiota ja kun on kysymys koyhasta maasta, niin tietyt riskit on varmasti olemassa taalla niinkuin muuallakin, mutta silti kaikki varoitukset tuntuvat minusta ylimitoitetuilta. Tarpeeksi kun niita varoituksia kuulee, niin kylla sita tulee saikymmaksi. Illalla noin 11 aikaa kun aurinko oli jo mennyt mailleen kavelin yksin kotia kohti. Jalkakaytavia ei taalla turhaan valaista, jkoten kaikki vastaantulijat ovat vain mustia moykkyja. Yht'akkia eras moykky tarttuu minua kadesta ja kysyy jotain. Saikahdin aika reippaanlaisesti. Toinen vastaantulleen moykyn kaveri alkoi agressiivisesti aannellen tulla pain, mutta nauroi sitten makeasti peraan. Ilmeisestio han oli huomannut ensisaikahdykseni ja piti sitten vahan hauskaa turistin kustannuksella.

Lähettänyt Antti Poikola : torstaina, kesäkuuta 17, 2004 klo: 1:56 ip.