7.6.2004 Kesaflunssaa

Kuten otsikosta nakyy on tama kummallisesti vaihteleva ilmasto ilmeisesti tehnyt tehtavansa, paata sarkee ja niiskuttaa. Koska en vajaakuntoisena oli tenhyt muuyta, kuin kaynyt toissa ja katsonut telkkaria voin omistaa taman paivakirjan sivun muutaman jo aimmin havaitsemani eriskummallisuuden esittelyyn.

Jo Irkutskissa ihmettelin, kun puolessa autoista on ratti oikealla ja puolessa vasemmalla puolella. Sama meininki jatkuu taallakin, joten paatin ottaa asiasta selvaa. Selitys liennee siina, etta tanne tuodaan niin paljon seka uutena, etta kaytettyna Japanin omille vasemmanpuoleisille markkinoille tehtyja autoja. On ilmeisesti aivan sama, milla puolella ratti on, kun autolla ajetaan kuitenkin keskella tieta ja lujaa. Muuta liikennetta (varsinkaan kevytta) ei turhaan katsella. Yksikin kuski, joka kaantyi kulman takaa ja naki minut ylittamassa katua naytti vaan kielta ja painoi lisaa kaasua. Jotenkin hassua, etta muuten niin lepppoisat Mongolialaiset muuttuva jonkun ihme demonin riivaamiksi auton ratissa. Keskella aukeata aroa voi hevosella laukata taysia mihin suuntaan vaan ja city-nomadit harrastavat tietysti samaa kaupungissa. Mina vain olen tottunut lauhkeampiin ja kesympiin peltihevosiin.

Toinen tietoliikennetekniikan opiskelijaa huvittanut innovaatio taalla on kavelevat puhelinkopit. Melkeinpa joka kadunkulmassa norkuu joku, jolla on tavallista puhelinta muistuttava, mutta oletettavasti GSM-verkossa toimiva aparaatti, josta ohikulkijat voivat maksua vastaan soitella. Ensimmaisen kerran, kun nain sellaisen ajattelin, etta nyt on poika parka pahasti velkaantunut, kun joutuu myymaan puhelimensa kadulla. Tavallisia puhelinkoppeja taalla ei ole ja kannykat vasta pikkuhiljaa tekevat tuloaan, joten markkinarakoa puhelimenvuokraajille on.

Lähettänyt Antti Poikola : keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2004 klo: 3:47 ip.