17.7.2004 Terelj

Päivä on helteinen jo aamuyhdeksältä. Aamiaiseksi söimme jotain, mika muistutti lounasta; lammasta perumoita ja nuudeleita. Sen jälkeen läksimme kiipeämään kohti vanhaa kristallikaivosta. Jo pian kävi selväksi vuoristototuus, että mikä leiristä näyttää pieneltä nyppylältä muuttuu kiivetessä oikeaksi vuoreksi.

Vaikka ulkona oli ehkä 35 astetta hellettä, niin sisällä kaivoksessä oli edelleen jäätä talven jäljiltä. Me pojat jatkoimme vielä vuoren huipulle, kun tytöt palasivat kaivokselta alas. Hikinen urakka oli ehdottomasti kuitenkin vaivan väärti, sillä maisemat ylhäältä olivat kerrassaan vaikuttavat. Lounaaksi saimme mongolialaista rosvopaistia (khorkhog), joka valmistetaan maitotonkassa laittamalla lammas paloina hehkuvien kievien kanssa tonkkaan ja tonkka tulille muutamaksi tunniksi. Ruoan kypsyttyä kuumien kivien pitäminen käsissä on kuulemma hyväksi terveydelle.

Ainakin minä ja Philipp olimme kiinnostuneitamenemään ratsastamaan, joten tilasimme hevoset neljäksi. Mongolialaiseen tapaan hevosia ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut ennenkuin kesken illallisen noin neljä tuntia myöhässä.

Joka tapauksessa, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Ratsastaminen auringonlaskuun mongolian aroilla oli erittain miellyttava kokemus. Minun heponi nimi oli “Mongolmör“ ja toista valkoista hevosta kutsuttiin “ruskeaksi hevoseksi“. Sovimme, että hevoset tulevat huomenna aamiaisen jälkeen uudelleen pidempää reissua varten.

Lähettänyt Antti Poikola : perjantaina, heinäkuuta 23, 2004 klo: 8:30 ap.