31.7.2004 Peking –Kiina
En ollut kovin vaarassa, kun ennustin maiseman vaihdoksen karkoittavan koti-ikavan. Jo ensimmaiset vilkaisut ulos junan ikkunasta saivat kiinakuumeen nousemaan. Yhdessa yossa Gobin autiomaa olikin vaihtunut viljavaksi Pohjois-Kiinan maaseuduksi.
Valveutuneet turistit alkoivat parveilla junan kaytavalla jo hyvissa ajoin ennen, kuin saavutimme kiinanmuurin. Junasta katsottuna muuri ei ollut niinkaan suuri. Kun yritin ottaa valokuvaa itsestani roikkumassa junan ikkunasta muuri taustalla peittyi kokonaan suuren paani taakse.
Junalta suuntasimme ranskalaisten kanssa (joille olin velkaantunut rajalla) Far-East Youth Hostelliin. Kusetustaksi riisti meilta 80 Yuania matkasta ilman mittaria hotellille, mutta en siina rinkkojen ja ranskalaisten kanssa jaksanut alkaa kiistelemaan taikka etsimaan reilumpaa kyytia. Ensivaikutelmani Pekingista oli, etta se muistuttaa Mexico-Citya; valtava, kaoottinen, korkeaan rakennettu, saastunut ja samalla erittain kiehtova. Kontrasti Mongolian tyhjyyteen ja Ulaanbaatarin pienuuteen on dramaattinen. Jos UB:ssa ajaisi taksilla yhtakauan (n. 20 minuuttia) paatyisi todennakoisesti johonkin keskelle aroa, missa nakopiirissa on enintaan muutama jurtta, hevosia ja lampaita.
Hostelli, johon menimme sijaitsee voimaperaisen kivenheiton paassa Tiananmenin aukiolta yhdessa vanhassa yksikerroksisessa kiinalaiskorttelissa, jotka ovat katoavaa kulttuuriperinnetta vauhdilla modernisoituvassa Pekingissa. Hostellissa ei aluksi ollut tilaa, mutta sitten yht’akkia olikin, kun kysyimme toiselta tyypilta. Pikka on todella ihana ja sanky dormitorysta maksaa kohtuulliset 60 Yuania yolta, voin lampimasti suositella Far-East Yout Hostellia.
Soitin Chrisille, AIESEC Kiinan puheenjohtajalle, jonka kansssa olin vaihtanut muutaman emailin ennen tanne tuloani. Han selitti hotellin respahenkilolle, joka puolestaan kirjoitti minun muistikirjaani kiinaksi, miten paasen hanen asunnolleen/toimistolleen tapaamaan muita AIESEC-tovereita. Talla kertaa tuplasti pidempi taksimatka maksoi vain 27 Yuania, kun oli mittari paella. Loppumatkasta tapahtui jotain kovin kiinalaista. Kun taksikuski pysahtyi kysymaan tieta yksi polkupyorailija jysaytti taksin kylkeen. Tiukkasavyista sananvaihtoa pyorailijan ja kuskin valilla, seka paljon uteliasta yleisoa. Kun kukaan ei loukkaantunut, eika taksiinkan tullot lommoa paasimme jatkamaan matkaa.
Jos kaupunki muistuttaakin Mexico-Citya, niin yhdessa mielessa tama on viela parempi, nimittain polkupyorat, joita on jokapuolella tekevat kaupungista ihmisen kokoisen. En malta enaa odottaa, etta itse paasen pyoran selkaan.
Jain pois taksin kyydista jossain. Kuljettaja selitti minulle erittain selkeasti kiinaksi, etta olimme nyt silla alueella, joka oli merkitty muistikirjaani ja sen tarkempaa osoitetta minulla ei ollut. Etsin yhden kioskin, josta pystyin soittamaan uudelleen Chrisille ja annoin kioskinpitajan selittaa, mista minut voi hakea.
Tapasin taas tukun uusia ihmisia eripuolilta maailmaa: Chris (Shanghai), Rojit (Intia), Aachim (Saksa), Patrick (Sveitsi), Mel (Canada), Flick (Australia). Ensimmainen ahh ihanaa elamys oli ehdottomasti yleinen Pekingin urbaani ilmapiiri ja polkupyorat. Toinen ahh ihanaa elamys tuli ehdottomasti kiinalaisesta ruoasta. Kaksi kuukautta mausteetonta lampaanlihaa saa ihmisen arvostamaan mitatahansa vaihtoehtoja, mutta talla vaihtoehtojen runsaudensarvi nayttaa olevan ehtymaton. Mitaan terveysruokaa uppooljy liotetut lihat ja vihannekset eivat ole, mutta niin hyvaa. Paistetut sokerikuorutetut banaanit ah ahh ahhh!
Illallisen jalkeen menimme bilestamaan ‘Propaganda’ nimiseen paikkaan, jossa soi sama hip-hop, joka oli avian ylisuosittua myos Mongoliassa. Muuten kylla hyva meininki ja kiinalaiset ovat kauniita.
Lähettänyt Antti Poikola : perjantaina, elokuuta 06, 2004 klo: 9:51 ap.