5.8.2004 Pikaripuli

Moskovassa en ehtinyt moikata Leninia, Ulaanbaatarissa Sukhbaatarin mausoleumi ei ole avoinna yleisolle ja ilmeisesti Pekingissakin jaa Mao nakematta. Olimme Patrickin kanssa suunnitelleet kayvamme Maon mausoleumissa aamulla ennen, kuin tapaamme Sheilan, Chrisin ja Melin kello kymmenen lama-temppelin luona. Kello yhdeksan aikaan metrossa huomasin, etta aamiaiseksi nauttimillani hedelmilla tuntui olevan kova kiire ulos. Nain ollen vietin kello 9.10-9.40 valisen ajan erinaisissa julkisissa kaymaloissa sen sijaan, etta olisin jonottanut muiden kiinalaisten kanssa puhemies Maon ruumiille. Vinkkina muille Pekingin matkaajille, joille iskee vatsaongelma voin kertoa, etta jokaisella metropysakilla on laiturialueen jommassakummassa paassa vessa.

Kello 10.20 olo oli viela jonkin verran epavarma, joten testasin temppelin wc-tilat. Sen jalkeen olo normalisoitui taydellisesti ja pikaripuli oli menneen ajan murhe ja pystyin taas keskittymaan olennaiseen. Guinnesin ennatystenkirjan mukaan maailman suurin yhdesta puukappaleesta veistetty veistos on lama-temppilissa nakemamme Maitreya-Buddha.

Lounastimme eko-rengasfirmaa pyorittavan AIESEC alumnuksen Mr. Danielin kanssa. Daniel on taiwanilainen, mutta han kuten kaikki muutkin ulkomaalaisten kanssa missaan tekemisissa olevat kiinankieliset on valinnut itselleen englantilaisen nimen kommunikaation helpottamiseksi. Sinaansa omituinen, mutta ihan kateva tapa ja olisin voinut suositella samaa strategiaa mongolialaisille ;)

Olen aina kuvitellut itseni huonoksi tinkijaksi, mutta tilannetta helpotti huomattavasti, kun mukana oli yksi paikallinen, joka kuikasi aina etukateen sopivan tavoitehinnan. Kun oikein paasin vauhtiin tingin itselleni T-paidan, kaksi kynttilalyhtya, oman nimileimasimen ja posliimisen teemukin yhteensa alle kymmenella eurolla. Jos olisin maksanut kaikesta ensiksi pyydetyn hinnan olisi lasku ollut lahes viisinkertainen.

Lähettänyt Antti Poikola : keskiviikkona, elokuuta 11, 2004 klo: 2:16 ip.