9.7.2004 Xi'an

Juna saapuu paatepysakilleen ja sadat ihmiset tavaroineen purkautuvat hitaasti etenevana massana ensin laiturille, sitten asemarakennuksen ahtaille kaytaville ja lopulta kadulle. Varaamamme hostellin vastaanottopalvelu odotti meita aseman ulkopuolella ja paasimme katevasti jeepin kyydilla perille. Elattelin jo toiveita pehmeasta sangysta istutun yon jalkeen, mutta karu totuus on, etta meidan pitaa odotella reilut nelja tuntia huoneiden vapautumista, kun check-out aika on vasta puolelta paivin.

Paiva meni melkoisessa koomassa. Emme edes kyenneet loytamaan mieleistamme ravintolaa ja lopulta paadyimme syomaan KFC:ssa, kuinka noloa. Lounaan jalkeen harhailimme pitkaan etsimassa junalippujen ennakkovaraustoimistoa. Vaikka toimisto lopulta loytyikin jaimme silti ilman lippuja, koska ilman kiinankielen taitoa niiden varaaminen oli sula mahdottomuus. Parempi ilmeisesti menna nukkumaan ja yrittaa saada aivotoiminta takaisin normaalitasolle.

Paikkareiden jalkeen liityimme kahden tanskalaistyton Stine ja Ditte (sosiaalityon opiskelija ja meteorologian opiskelija) seuraan etsimaan illallista. Muslimikortteleista loytyi mukava kiinalainen ravintola. Viikko kiinalaisten ja pidempaan maassa asuneiden ulkomaalaisten parissa oli totuttanut minut jo takalaiseen ravintolaetikettiin. Tanskalaistytoille ruokien yhteinen tilaaminen ja jakaminen oli viela yhta uutta ja ihmeellista, kuin minullekin muutama paiva takaperin.

Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, elokuuta 14, 2004 klo: 7:08 ip.