22.8.2004 Kohti etelaa
Kamat kasaan jalleen kerran ja kyytia etsimaan. Mitaan varsinaista bussiasemaa ei tassa kylassa ole, mutta muutaman kyselyn jalkeen minulle osoitettiin paikka tien pientareelta, jossa minun tuli odottaa. Aikani istuttua bussi tuli. Tein pikaisen vertailun ja totesin linjurin ikkunassa olevien kiinamerkkien muistuttavan riittavissa maarin ja opaskirjastani loytyvien "Menglaa" tarkoittavia merkkeja.
Tuhannen mutkan jalkeen, kun olimme ylittaneet vuoria ja lavistaneet viidakkoa saavuimme Menglaan. Alkuperainen suunnitelmani oli yopya taalla, mutta syotyani tunsin itseni riittavan voimakkaaksi jatkamaan matkaa ja paatin pyrkia Laosin puolelle jo tanaan. Rahanvaihto pankissa ei onnistunut, mutta vimmatun piirtelyn ja sanakirjan selailun jalkeen ymmarsin, etta rajalla olisi viela mahdollisuus vaihtaa lao-rahaa. Koko puolentoista tunnin ajan, jotka vietinb Menglassa oli yksi polkupyoraileva perskarpanen kimpussani. Han olisi tarjonnut niin rahanvaihtoa, hotellia, ruokapaikkaa, kyytia, kuin kiinankielen opetustakin. Vihdoin loysin tarvitsemani, eli "bad mandarin" osion sanakirjastani.
Samassa bussissa matkalla raja-asemalle oli myos yksi japanilainen turisti. Mo Han (suomeksi raja-asema) kyla on yksi valtaisa rakennustyomaa keskella trooppista periferiaa. Heti bussista astuttuamme hyokkasi kimppuumme lauma keskenaan kilpailevia mustan porssin rahanvaihtajia. Tingin kurssiksi 1300 Kipia yhdella Yuanilla ja vaihdoin kaikki jaljella olevat 290 kiinanrahaani. Rahanvaihtaja kaiveli tovin laukkuaan ja lykkasi minulle noin kymmenen sentin pinon seteleita. Tietoisena toedennakoisesti meneillaan olevasta linssinviilauksesta otin setelit kauniiseen kateeni ja aloin laskea. Ensimmaisella kerralla summasta puuttui vain vahan vajaa puolet. Sain toisen paksun nivaskan rahaa, jonka jalleen vajaus oli enaa reilut parikymmenta tuhatta. Kun lopulta sain haluamani 377 tuhatta kipia tuhannen ja kahdentuhannen seteleina oli koko toimitukseen kulunut lahemmas kolme varttia.
Rajaviranomaiset sitten puolestaan ilmoittivat ykskantaan, etteivat voi paastaa meita enaa tanaan rajalle, koska Laosin puolen raja-asema on jo suljettu. Onneksi japsi oli jattanyt muutaman Yuanin taskunpohjalle, etta saimme sentaan katon paamme paalle viimeiseksi yoksi Kiinassa. Omat kolikkoni riittivat hadintuskin yhteen annokseen paistettua tomaattia kananmunan kera. Tomaattiannosta nautiskellessani jututin australialaista tyttoa, joka oli paattanyt pyorailla Pekingista Melbourneen.
Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, elokuuta 24, 2004 klo: 3:15 ip.