12.8.2004 Kiinalaisia aamutoimia
Jossain vaiheessa junan henkilokunta paattaa, etta on aika aloittaa uusi paiva. Aanekkaasti kailottaen he karraavat edestakaisian kaikennakoista kaupiteltavaa, kuten lehtia, nuudeleita, hedelmia ja juomia. Ruokakarryjen mentya on vuorossa tuote-esittely tavanomaista paremmin venytysta kestavista sukista. Jos joku viela tassa vaiheessa nukkui, niin heratys tuli viimeistaan, kun siivoajatuli lakaisemaan kaiken lattialle heitetyn saastan (vaunussa ei ole yhtaan roskista) ihmisten jaloista.
Uneton yo ja hostellin ilmastoinnin aiheuttama nuha ovat tainnuttaneet minut niin, etten kykene muuta, kuin tuijottamaan ikkunasta ulos. Ulos katselu ei sinansa ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto, silla vuoristomaisemat ovat vaikuttavat ja sisalla junassa useat kiinalaiset harjoittavat vahemman esteettista aamurituaaliaan, eli rakivat kaikki yon aikana kertyneet limat junan lattialle.
Aseman ulkopuolella meita taas iloisesti tervehtii Hostelling Internationalin lippu ja kyltti, jossa on etunimeni taysin oikein kirjoitettuna. Ilmainen asemaltahakupalvelu yksistaan riittaisi syyksi valita juurikin Hostelling Internationalin hostelli, silla monsteririnkan kanssa helteessa unettoman yon jalkeen majapaikan etsiminen jalkapatikassa ei tulisi mieleenkaan.
Jo matkalla hostellille havaitsen yhden paikallisen erikoisuuden, nimittain sateenvarjotelineet useissa naisten polkupyorissa. Kiinalaisen evoluution kourissa peruspolkupyorasta on kehittynyt useita varikkaita alarotuja, joista tama sateenvarjopyora ilmeisesti kuuluu Chengdun paikallislajistoon, silla muualla en ole sita viela tavannut.
Ei kovinkaan pehmean, mutta tayspitkan ja vaakatasoisen sangyn kutsuun on vastattava. Herasin uudelleen auringon jo laskeuduttua illalla ja tunsin oloni jotenkin ikavan flunssaiseksi; pirun ilmastointilaitteet. Kavimme syomassa kaupungilla ja ihmettelemassa kaupungin keskipisteessa olevaa jattilais-Maopatsasta. Palattuamme jaimme viela istuskelemaan hostellin naapurissa olevaan teetaloon, jonka omistaja ystavallisesti opasti meille kiinaksi vihrean teen juomiseen liittyvissa rituaaleissa. Teetalon ilmapiiri oli mukavan rento ja leppoisa, mutta itse tee maistui mielestani lahinna kalalta.
Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, elokuuta 14, 2004 klo: 7:12 ip.