13.8.2004 Chengdu
Viikonpaivat paivamaarista puhumattakaan ovat jo pitkaan menneet sekaisin ja olleet merkityksettomia, mutta tanaaamuna tein itselleni pienen kalenterin loppumatkaa varten, jotten vahingossa unohtuisi mihinkaan rannalle lojumaan, kun paluulentoni lahtee. Ehkapa se oli edellisoinen omituinen uni, joika sai minut ensimmaisen kerran huolehtimaan kotiinpaluusta. Unessa nimittain keskeytyn taman matkan yllattaen ilman syyta ja palasin Helsinkiin kertomatta kenellekaan. (Ehkapa tama paivakirja onkin vain peitetarinaa ja todellisuudessa jain junasta Kouvolassa ja olen viettanyt kesan suomen metsissa)
Kalenteria tehdessa havaitsin, etta tanaan on pahamaineinen perjantai 13 paiva. Ei ole kuitenkaan syyta huoleen, silla tarkistin heti ja kiinalaiset eivat usko moiseen holopoloon ja mina elan maassa maan tavalla.
Varasimme junaliput Kunmingiin ensi keskiviikoksi ja nyt ensimmaista kertaa nukkumaosastosta. Teimme myos yrityksen polkupyorien vuokraamiseksi, mutta hostellin pyoravalikoima naytti hajoavan kasiin ja esimerkiksi ilman toimivia jarruja ei tee mili lahtea liikenteeseen , vaikkei uskoisikaan pe 13 pivan epaonneen.
Hyvan ruoan hinta tuntuu vain laskevan entisestaan, mita kauemmas rikkaasta itarannikosta paastaan. Tanaan soimme Tao-temppelin teetalossa viidella yanilla henkea kohden valtavat annokset kasvisruokaa.
Tao-temppelista jatkoimme Renmin puistoon (suomeksi kansanpuistoon), joka oli nimensa mukaisesti taynna kansaa istuskelemassa teetaloissa ja pelaamassa Mahjongia. Patrick oli lukenut Lonely Planetista, etta puistosta loytyisi joku omituinen maanalainen seikkailujunanrata. Seikkailuradan sisaankaynnilla istui 100% vain kiinaa puhuva tati, jonka kanssa kavimme mielenkiintoisen keskustelun. Ensimmaisen kerran harjoittelemistamme kiinan sanoista oli hyotya. Nainen toisteli sanaa 'bukaimen', josta tunnistin ensimmaisen tavun 'bu' tarkoittavan 'not' ja sanakirjasta loytyi kuin ihmeen kaupalla 'kaimen = open'. Nain tuli sanomattakin selva tosiasia nyt myos sanotusti selvaksi.
Illan tullen menin sivistamaan itseani kulttuurillisesti kiinalaisen oopperan ja erityisten kykyjen showhun. Naytos oli kokoelma perinteisen kiinalaisen nayttamotaiteen eri aloja: varsinaista oopperaa, varjoteatteria, nukketeatteria ja kasvojen vaihtoa. Vaikkei tata turisteille tarkoitettua esitysta voi mitenkaan kovin autenttisena pitaa, niin oli se silti varmasti mielenkiintoisempaa katseltavaa, kuin mita parintunnin mittainen pelkka kiinankielinen oopperaesitys olisi ollut.
Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, elokuuta 21, 2004 klo: 3:31 ip.