18.8.2004 What's you lame

Tanaan liikalihavuudesta karsiva rinkkani koki luonnollisen laihtumisen, kun unohdin puolet vaatteistani hostellin pyykkinarulle. Huomasin asian taksissa matkalla juna-asemalle. Taallapain maailmaa vaatteet ovat kuitenkin sen verran halpoja, etten viitsinyt riskeerata junaan ehtimista muutaman resun takia. Tappioksi kirjattakoon kaksi T-paitaa, shortsit, kahdet kalsarit, viisi paria sukkia, seka pyyhe.

Tama on ensimmainen junamatkani kiinassa 'hard sleeper' osastossa. Vaunu on samantapainen avo-nukkumavaunu, jossa matkustin Moskovasta Irkutskiin, mutta fiksummin suunniteltu. Sankyja on kolme paallekkain, joten paatysankyja ei tarvita, mika antaa tilaa tehda sangyista riittavan pitkat ja kaytavasta riittavan levean.

Kun kirjoittelen paivakirjaani ilmestyy sankyni (keskipeti) laidalle pienen kiinalaistyton paa. Han kurkkii uteliaana tekemisiani ja palpattelee tiesmita Kiinaksi. Aivan ihastuttava lapsi, vinot silmat rapsyen han kertoilee minulle tarinoita ainakin varttitunnin verran ja minua alkaa tosissaan harmittaa, etten ymmarra sanaakaan. Tuokion verran pelkastaan kuunneltuani aloin juttelemaan tytolle suomeksi ja keskustelu sai merkittavasti uutta syvyytta. Aiti opettaa tyttarelleen muutamia englanninkielisia lausahduksia, kuten: "What's you lame?" ja "How do you do?", joita pikkutytto sitten toistaa minulle ja kommunikaatio senkun paranee entisestaan. Saan selvitettya mm. etta tyton nimi on Zania ja han on joko seitseman- tai kahdeksanvuotias.

Ilman ennakkovaroitusta koko vaunusta sammutetaan valot, joten on pakko menna nukkumaan, vaikka olisin viela mielellani lukenut tai opiskellut kiinamerkkeja. Pakko vain aina valittaa; istumapaikoilla ei voinut nukkua ja nyt nukkumapaikoilla wi voi olla valveilla.

Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, elokuuta 21, 2004 klo: 4:32 ip.