17.8.2004 Auringonnousu

Kymmenta vaille viisi aamulla kannykka tekee ensiyrityksen. Suomalainen heraa, mutta kieltaytyy avaamasta silmiaan ja jaa odottamaan sveitsilaisen reaktiota. Sveitsilainen sammuttaa heratyskellon, mutta jatkotoimenpiteiden jjadessa puuttumaan suomalainen toteaa, etta on hanen vuoronsa aktivoitua.

Laitan valot paalle, puen ylleni kaikki vaatteet, mita minulla on mukanani ja kietaisen viela viltin takinkorvikkeeksi ennenkuin kavelen pihalle herailemaan. Ulkona on pilkkopimeaa, mutta siitahuolimatta heti pihalle paastyani joku huutaa 'Hello!'. Tottuneesti kaannan selkani, silla en juuri nyt halua ostaa teeta, enka vetta, enka liioin vuokrata talvitakkia. Hellon huutelija on talla kertaa kuitenkin tuttu, kanadalainen juristitytto, jonka olimme tavanneet eilen.

Auringonnousu oli kylla nakemisen arvoinen, vaikkei vuoren ymparilla ollutkaan sita paljon mainostettua pilvimerta. Harmikseni kamerani akku hiipui noin minuuttia ennen kuin aplodien ja hurraahuutojen saattelemana aurinko nousi taivaanrannan ylapuolelle. Olisi ollut niin mukavaa seurata kiinalaisten esimerkkia ja ottaa kuva, jossa nouseva aurinko on kammenen paalla.

Jatkoimme viela muutaman tunnin unia lammitetyn peiton alla ennenkuin aloitimme laskeutumisurakan. Alaspain meneminen on toki kevyempaa, mutta jo ensimmaisella temppelinvalilla (500 metrin korkeusero) vanha lumilautailuvamma polvessani muistuttaa olemassaolostaan. Lisaksi laskeutuminen on tylsaa, kun ei ole huippua tavoitteena. Paatamme ottaa turistibussin alas.

Alhaalta Emein kaupungista jatkamme samantien tuttuun majataloon Chengdussa. Kaupunkienvaliset bussit ovat taalla todella moderneja ainakin meksikon serkkuihin verrattuna. Littealla ruudulla bussin etuosassa naytetaan kokomatkan kiinalaisia karaokevideoita. Oma huvitukseni on bongata tekstista oppimiani merkkeja ja yrittaa sitten kuulla niita laulusta.

Lähettänyt Antti Poikola : lauantaina, elokuuta 21, 2004 klo: 4:32 ip.