26.8.2004 Bankok
Kun ison kaupungin asukas sanoo, etta joku paikka on kaukana, niin silloin paree uskoa, etta sinne on aika halvatun pitka matka! Soitin asemalta Mongoliassa tapaamani thaimaalaisen Natin kaverille Linkille. Han sanoi, etta voin vieda tavarani hanen luokseen ja yopyakin halutessani. Han antoi bussin numeron ja pysakin nimen, missa minun pitaisi jaada pois ja varoitti, etta matka on pitka.Turisti-infon mies kirjoitti pysakin nimen "Sapanmai" thai-aakkosilla vahvisti, etta se on todellakin kaukana. Ajattelin mielessani, etta joudun varmaan istumaan ainakin tunnin ruuhkabussissa.
Naytin bussin numero 34 kuljettajalle thain kielista lappusta ja pyysin hanta kertomaan minulle sitten, kun minun pitaa jaada pois. Bankok on iso kaoottinen ja saastunut kaupunki, mutta se ei ainakaan ensinakemalta savayttanyt minua samalla tavalla, kuin isot kaupungit yleensa. Liikenne on todella pahanlaatuinen syopa, joka kurittaa kaupunkia. Autot liikkuvat vain nykayksittain, mutta savuttavat jatkuvasti. Liikennepoliisit nayttavat terroristi-alieneilta koko kasvot peittavine saastemaskeineen ja vain extreme-duudson edes kuvittelisi liikkuvansa taalla polkupyoralla.
Istuttuani puolitoista tuntia bussissa aloin pikkuhiljaa huolestua, etta olikohan kuski ymmartanyt minua oikein ja naytin hanelle uudelleen lappusta. Han vain viittoili eteenpain, joten istuuduin takaisin paikalleni odottamaan. Kahden tunnin kohdalla kuljettaja sitten sanoi vihdoin, etta tama olisi minun pysakkini. Soitin uudelleen Linkille ja han lupasi tulla hakemaan minut pysakilta. Link on rastatukkainen thaimaalaistytto, joka opiskelee tietojenkasittelya, tavallaan melko yllattava kombinaatio. Hanen opiskelijakampallaan paasin vihdoin eroon rinkastani ja sain nauttia suihkusta. Kun aloin suunnitella matkani jatkamista, niin suuren kaupungin ongelmat tulivat uudelleen vastaan. Viimeinen bussi Hua Hinin rantalomakohteeseen, jossa ystavani Heli sattumoisin on viela muutaman paivan ajan olisi lahtenyt reilun kahden tunnin kuluttua, mutta tassa ruuhkassa Linkin kampalta bussiasemalle olisi mennyt ainakin kolme tuntia.
Junia onneksi kulkee viela myohemminkin. Link lahti seurakseni asemalle, koska hanella on illalla japanin tunti samalla suunnalla. Talla kertaa matkaan meni jos mahdollista niin viela kauemmin, kuin aamulla, vaikka otimme alkumatkasta ruuhkassa nopeammat moottoripyorataksit. Ostin lipun kolmannen luokan vaunuun, jossa sitten istuin heti munkeille ja invalideille varattujen penkkirivien takana.
Saapuminen Hua Hiniin oli siirtyminen reppumatkalaisten valtakunnasta pakettimatkalaisten maahan. Aurinkomatkojen toimisto tervehti iloisesti ohikulkijoita skandinaavikadulla, jossa ravintoloiden ruokalistat loytyvat niin suomeksi ruotsiksi, kuin englanniksikin. Toista se oli kiinassa yrittaa arvailla pelkan hinnan ja kiinalaisten piktogrammien perusteella, etta mitahan soisi. Jotenkin shokeeraavaa, mutta ihan hupaisaa kuulla taas pitkasta aikaa suomea. Heli ja Henkka olivat numerot 6 ja 7 tapaamistani suomalaisista viimeisen kolmen ja puolen kuukauden aikana ja nyt yht'akkia ravintoloitsijat suosittelevat kinttu-pipsaa sujuvalla somella.
Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, elokuuta 31, 2004 klo: 9:22 ap.