25.8.2004 Kohti etelaa II
Yksi paiva lepoa ja kaksi matkantekoa. Tasta rytmista on pidettava kiinni, jos meinaan ehtia pitaa edes muutaman paivan rantalomaa ennen kotiinpaluuta.
Vaikka kello on vasta vartin vaille kuusi aamulla Alain nousee ylos, kertaa suullisestiu kirjallisesti antamansa ohjeet ja saattaa minut hostellin portille. Sanoisin, etta aimoannos isallista huolenpitoa vastineeksi poikamaisesta sankarinpalvonnasta.
Otan tuk-tukin bussiasemalle ja olen sen verran ajoissa, etta ehdin syoda yhden kolonialismin jaanteen eli ranskalaisen baguetten aamiaiseksi ennen kymmenen tunnin bussimatkaa. Alkumatkan huikaisevat maisemat saivat taas tasamaan kansalaisen haukkomaan henkeaan. Aamusumu oli keraantynyt pilviksi alas laaksoihin, joidenka ylapuolella bussi kurvaili. Vihdoinkin sain sain nahda sen pilvimeren, jota Emei-sanin liian kirkas saa ei tarjonnut. Loppumatka oli huomattavasti paljon tylsempi. Lukuunottamatta lounastauolla tapaamaani hakitettya muurahaiskarhua en nahnyt mitaan mielenkiintoista.
Vientianesta jatkoimme yhden irlantilaisen ja yhden englantilaisen hepun kanssa tuk-tukilla (tuk-tuk = kolmipyoramopotaksi) Mekong joen eli rajan ylittavalle ystavyyden sillalle. Thaimaan puolella ehdin hyvin Bankokiin menevaan yojunaan, vaikka se lahtikin perati puolitoista tuntia aiemmin, mita arvon ranskalainen hammaskirurgi oli ohjeisiinsa kirjoittanut. Lippua ostaessa unohdin, etta olen lahestulkoon allerginen ilmastoinnilli ja maksoin lisahintaa siita hyvasta, etta saan palella ja sairastua yon aikana. Kiinalaisjuniin verrattuna thaimaalainen on sieluton ja kolkko, mutta siisti.
Lähettänyt Antti Poikola : tiistaina, elokuuta 31, 2004 klo: 8:52 ap.